Lastenkirjailija ei ole mitään ilman niitä tärkeimpiään eli kirjoja. Täältä löydät pian kaikki minun pienokaiseni. Täydennän listaa pikkuhiljaa, mutta 25:ssä teoksessa menee tovi. Jotkut kirjoista ovat valitettavasti jo loppuunmyytyjä, joten linkkaan niissä tapauksissa kirjastojen varauksiin lisätietoja-kohdan.
Kiukkumielen ihmeellinen satukirja
Kiukkumielen ihmeellinen satukirja on Anu-Riikka Lampisen kauniisti kuvittama satukokoelma, joka syntyy pienen Kiukkumielen leikeistä. Kehyskertomuksessa äiti sijoittaa keksimänsä sadut Kiukkumielen leikkeihin, jotta hän nukahtaisi onnellisesti. Lopulta ei enää tiedä kumpi heistä leikkii ja kumpi kertoo satua.
Muistan miten nauratin poikaani imurikauppias Lierukaisen kommelluksilla. Näissä hahmoissa on paljon sitä miten me yhdessä olemme keksineet jutuissamme. Vaikkapa mummo, joka on kaikkien lasten yhteinen tai Pullapöksy, josta tulee leipuri. Upotin kirjaan myös erään kirjailijakollegani hahmon. Sitä voi itse kukin arvuutella lukuisten hahmojen joukosta.
Pikku-Matelin laulu
Kirjoitin itse asiassa Pikku-Matelin jo heti ensimmäisen käsikirjoitukseni jälkeen, joskus 2012 paikkeilla. En voinut arvata, että seitsemän vuotta myöhemmin 16-vuotias nuori nainen ryhtyy ilmastolakkoon naapurimaassa Ruotsissa ja että kirjani tuntuu kuin suoraan kertovan hänestä.
Matelissa on voimakas ilmastonmuutokseen liittyvä sanoma ja huoli, mutta se päättyy onnellisesti ja lohduttavasti. Toivon että niin käy oikeastikin ja pienet lapsemme saavat elää turvassa ja rauhassa. Kirja käännettiin myös kreikaksi (kiitos suomentaja Riikka Pulkkiselle!). Siinä on upeat Pete Revonkorven kuvat ja se oli Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana 2020.
Täältä löydät hauskan pienen videon Matelista Peten veljen Aleksin tekemänä.
Lapsi tuli kuusta
Lapsi tuli kuusta oli minulle eräänlainen kokeilu ja haaste. Halusin kirjoittaa kauniin ja kaihoisan lastenkirjan, joka päättyy haikeaan tunnelmaan. Anna Helminen teki siihen viehättävän kuvituksen, jossa Kuussa asuva lapsi haikailee maahan, mutta huomaa lopulta kaipaavansa kotiin.
Professori Pistrihin Hullu Maaimanjärjestys
Tämä olikin varsin erilainen lastenkirja. Halusin kirjoittaa todellisen steampunk-lastenkirjan, taiteellisen ja kekseliään sellaisen. Professori Pistrihi on siis luoja, joka rakentaa keittiönpöydälleen pienoismaailman, jossa kaikenlaiset kummalliset itäisen tehdaskombinaattikaupungin asukkaat juonivat ja puuhastelevat. On rälläkkäkarhuja, rosvoja, viemäreissä asuvia lapsia ja jättimäinen Hernhutti-niminen robotti. Marjo Nygård on tehnyt upean kuvituksen.
Ötökkämaan talvi
Ötökkämaan talvi on jatkoa vuonna 2014 ilmestyneelle Ötökkämaan tarinoille. Virpi Pennan hienosti kuvittama satukokoelma Halimasjärven ötökkämaailmasta oli Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana 2019.
Siinä Ötökkämaan tarinoiden itseäni ja poikaani Werneriä eniten huvittavat hahmot, Läntti ja Likakasa, Hämämäkämäkki ja Ippu Pötökkä jatkavat kummallisia seikkailujaan.
Minun on paljastettava, että Halimasjärvi sai nimensä entisen kotitaloni vieressä Tampereella sijaitsevan järven mukaan.
Taatelikujan markkinat
Venlan ja Essin hassun perheen toinen teos julkaistiin 2019 jatkoksi esikoislastenkirjalleni “Taatelikujan salaperäinen Pisteli”.
Kirjassa Venla ja äiti lähtevät Taatelimarkkinoille ostamaan silakkaa ja kurkkua. Markkinoilla riittää vilskettä ja melskettä. Huu-haa! Huu-haa! Nyt on halpaa silakkaa huutaa Kauppaneuvos Huuhaa. Vaan pianpa huomaa Huuhaa, että hän saa kilpailijakseen kauppias Kurkku Pitkäsen, joka tarjoaa tomaattimaistiaisen.
Tootoo-vaari ja työkalupakki
Kirjoitin kolme osaa lastenkirjasarjaa, jotka perustuivat omaan vaariini. Tässä kirjassa Tootoo-vaari on saanut uuden tilaustyön. Hänen pitäisi rakentaa Porvoon Gammelbackan kartanoon torni. Onhan hän lähitienoon paras timpuri. “Ensin pitää valita oikeat työkalut”, tietää Tootoo-vaari. Tarvitaan kierrevempainta, jurparautaa, petkelruuvia ja kertapihtejä. Porsitalttaa ei ehkä. Vaan muistaako Tootoo-vaari ottaa varmasti kaikki työkalunsa mukaan?
Kävimme vaarin kanssa lapsena leivoskahveilla Simolinin tavaratalossa Porvoon vanhassakaupungissa. Niin käydään myös tässä Mira Malliuksen kekseliäästi kuvittamassa kirjassa.
Varjagien laulu
Innostuin jossain vaiheessa kirjoittamaan kansanperinteeseen liittyviä ihmesatuja kunnioittavia tarinoita perustuen romantiikan ja symbolismin suurten mestarien maalauksiin.
Venäläisen Nikolai Roerichin maalauksiin perustuva varjagien hurja purjehdusmatka läpi Rusin maiden kohti etelää on oikeastaan historiallinen ja todenmukainen yleistarina, johon loin lyyrisen kuvakielen.
Birštonas
Muistan kun ensimmäisen kerran saavuin Birštonasiin. Tuo pikkuinen kaupunki ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta sen ympärillä olevat upeat metsät ja mutkittelevat joet pakananallisine puuveistoksineen säväyttivät.
Jo tuolloin ajattelin, että Birštonasista on pakko kirjoittaa jotain. Vuosia myöhemmin löysin vanhoista liettualaisista kuninkaista kertovan kansantarun, johon Liettuan kansallistaiteilija Mikalojus Konstantinas Čiurlionisin maalaukset sopivat täydellisesti.
Tämä hieman mystinen ja filosofinen satu ei oikein saanut tulta alleen, mutta ehkä lukijat löytävät sen joskus hamassa tulevaisuudessa.
Pieni merirosvokirja
Merirosvot ovat olleet aina pikkulapsia kiehtovia kapinallisia, jotka uhmaavat sääntöjä, mutta saavat usein nenilleen. Pienessä merirosvokirjassa seilaa Azorien liepeillä hurja Kaarle Rontsig niminen merirosvo kiroilevan papukaijamiehistönsä kera. Toisaalla Hiidenmaan laiskat merirosvot eivät jaksaisi edes nousta riippukeinuistaan. Ruotsissa taas asuu kiltti pullaa leipova merirosvo Pullerström ja Vihtaparran veljekset puolestaan ovat vaihtaneet laivansa “Perunan” helikopteriin.
Kirja on julkaistu myös Ruotsissa ja Virossa.
Pietimetsä PUUH!
Kirjoitin tämän kirjan silloisen kotimaisemani Tallinnan Sitsin innoittamana.
Peeter Peeter ja Evelin tapaavat koulumatkallaan Pikkukönnin, Pietimetsän otuksista pienimmän ja suloisimman. Pikkukönni johdattaa heidät Pietimetsään, josta he eivät ole aiemmin kuulletkaan. Pietimetsä on täynnä erikoisia otuksia erikoisine tapoineen. Pietimetsä PUUH! kertomus erilaisuudesta, ystävyydestä ja yhdessäelosta.
Brontosaurus Beppe
Tunnustan että alunperin Beppe tilattiin erään ruokafirman maskotiksi lapsille suunnattuun vegaaniruokasarjaan. Yritys jäi kuitenkin yritykseksi eivätkä he koskaan saaneet tuotantoa käyntiin.
Vaan Beppe tuli elämäämme sitten kirjasarjana. Vegaaninen dinosaurus laittaa ruokaa ja seikkailee hassujen kavereidensa Vis-vis-visentin ja Villen kanssa.
Beppe ja mausteyllätys
Brontosaurus Beppe löysi nopeasti itsensä myös toisesta kirjasta. Tällä kertaa kyseessä oli hieman mausteisempi yllätys.
Keltainen linja-auto vie Brontosaurus Beppen kavereineen kohti isoäidin kotiluolaa. Isoäidin kotona kaikki on suuren suurta, jopa valkosipulipuristin, joka murskaa kerralla sata kiloa valkosipulia. Mikä neuvoksi, kun syöjiä ei ole dinosauruslauman verran? Kaverukset lähtevät kysymään neuvoa luolamies Uruk-Rögiltä, joka tietää kaiken murskaamisesta.
Hipinäaasi apinahiisi
Pieni keuhkorikkoinen aasi sanoo “hiih, hiih”, ja suuresta kömpelöstä apinasta kuuluu kävellessä “hsshh, hsshh”. Niin kuin joskus käy, toiset metsän eläimet naureskelevat niiden kummallisuuksille. “Hipinäaasi apinahiisi!” ne nimittelevät onnettomana hipisevää aasia ja surkeana laahustavaa apinaa, joiden olo käy entistäkin yksinäisemmäksi. Mutta kun aasi ja apina eräänä päivänä kohtaavat, kaikki muuttuu.
Tämä taitaa olla tunnetuin satuni. Se oli Finlandia Junior -ehdokkaana 2013 ja Roope Mäenpää sävelsi siitä lastensinfonian Tampereen Filharmonialle. Kantaesitys oli 2020 Tampere-talossa.
”Hytönen kirjoittaa uskomattoman taipuisaa ja kuvailevaa kieltä vieläpä ilman minkäänlaista briljeeraamisen tarvetta. Kokoelman hahmot ja tilanteet ovat syvästi inhimillisiä – ja hykerryttävän hauskoja. Pennan kuvitus on muhevan vapautunutta.”
— Ismo Loivamaa, Lapsen maailma (Ötökkämaan tarinoista)
”Kieli on ilmaisuvoimaista, ääneen luettuna valloittavaa. Pienillä vivahteilla piirtyy koskettava tunnelma. Kiusaamista on käsitelty hyvällä tavalla: vaikka matka metsän halki on pitkä ja monet ikävät sanat satuttavat, loppu on lohdullinen. Mikä voima onkaan sillä, kun tajuaa, että joku toinenkin on yksin ja etsii ystävää! Joku, jolle voisi itse olla se ystävä.”
– Finlandia Junior -valintalautakunnan perustelut “Hipinäaasi apinahiisistä”.
Majakkalaakson tarinoita 