Kävimme tänään pitkästä aikaa kaupungissa pojan kanssa. Hän harjoittelee logopedin kanssa r-kirjainta, kun se ei oikein ole ottanut tullakseen täydellisenä.
Pääkaupunkimatka sattuikin jännittävänä päivänä, sillä Toompealla äänestettiin Viron uudesta presidentistä. “Miksei Kersti Kaljulaid jatka presidenttinä?” kysyi poikani, mutta en osannut vastata. Virolainen presidentinvalinta on varsin kummallinen vehkeilyjen näyttämö eikä oikein istu länsimaiseen demokratiaan.
No, kävi niin, ettei presidentin valinnasta tullut tänäänkään mitään, mutta päätimme kuitenkin juhlia sitä, että olimme Tallinnassa. Kävimme siis syömässä vönerit ja vielä uimahallireissulla sen jälkeen. Paluumatkalla poikani kysyi koska kirjoitamme pitkän tarinan moderneista luurangoista, jotka kilpailevat egyptiläisten kanssa metsän herruudesta.
Se oli aivan erinomainen kysymys. Olin muutenkin jo valmiiksi tarinallisessa vireessä presidentinvaalien vehkeilyjen takia, joten aloimme suunnitella tarinaa, joka sijoittuisi pieneen laaksoomme. Sellaista, jossa modernit luurangot hallitsevat ylänköä ja kyläläiset puolustavat majakkalaaksoa. Egyptiläisten kontribuutio tarinaan oli vielä vähän epäselvä.
Katsotaan mitä siitä tulee. Ainakin sillä on paremmat lähtökohdat kuin Viron presidentinvalinnalla.
Majakkalaakson tarinoita 